birth-, tues- and friday happenings

Viime tiistaina suunnistin sateessa Jordaynalle, 18vee synttäripäivälliselle! Ruokaa tuotiin nyyttäri-idealla, pot luck kiwien kutsumana. Heitin jauhot ja sokerit kulhoon puol tuntia ennen lähtöä, ja sain kuin sainkin loihdittua pellillisen muffinsseja. Tupa oli täpötäynnä ja ruokaa vaikka Aasialle. Toiset oli valmistaneet oikeita gourmet-herkkuja; "just in case that she won't have any doubts about our relationship. Jordy vain säteili ja sytytteli kynttilöitä ylpeänä emäntänä, siis kaikki oli niin viimeisen päälle että jopa kynttilät oli koottu omin kätösin ties mistä ruusunlehdistä! Kuten etiketin mukaan, kaikille jaettiin kolmet erikokoiset haarukat ja veitset, jälkiruoka-lusikoita unohtamatta. Oli thaipataa, quiche lorrainea ja uunijuureksia. Välinaposteltavana pieniä lohileipiä. Ennen jälkiruokaa kaikille jaettiin lappuset, joihin piti kirjoittaa kaksi kysymystä - toinen, jonka vastauksena oli oma nimi ja toisen vastauksena jonkun toisen juhlijan nimi. Tarkoituksena siis jokin hauska tapahtuma lähiaikoina josta kaikki ei välttämättä tiedä. Oma nimeni oli liitettynä melko moneen noloon tapaukseen, enimmäkseen kieleen liittyviin väärinkäsityksiin. Joku saunatarinoista perin pohjin tyrmistynyt kirjoitti: "who wonders in the snow naked? - Roosa!" Se on itseasiassa aika kova juttu täällä; kiwit ei saata uskoa, että hengataan 70-100 asteisissa kuumissa huoneissa ja loppujen lopuksi hypätään lumihankeen.

Perjantai-iltana lähdin Temahin, Hollyn, Katien, Lucyn ja Brooken kanssa ulos. Eka etappi oli burgerfield, josta tarttui mukaan kaupungin parhaimmat purilaat kera kumara-ranskisten. Koska perjantait täällä ei oo samalla tavalla viikon kohokohtia kuten meillä päin(lauantaina kukaan ei jämähdä kotisohvalle), New Plymouthin keskusta ei tarjonnut kovinkaan monta vaihtoehtoa vapaa-ajanviettoon. Päädyttiin romanttiseen hömppäleffaan, The Five-Year Engagement, joka sai samaan aikaan nauramaan ja kyynelehtimään. Brooken uniikki hekotus teki kaikesta vielä vähän hauskempaa, joten meidän penkkirivi päätyi aika hysteeriseksi hyssyttelyistä huolimatta. Huonokäytöksiset teinitytöt soosoo, ja mummit nyrpistää neniään.
Tytsyt halusi esitellä mulle kiwiherkun - kermaa, mansikkajogurttia, suklaata, oreoita ja vaahtokarkkeja sekoitetaan yhteen kulhoon paksuksi jälkkäri-sörsseliksi. Ihan hyvää, vaan tosi makeeta. Parin lusikallisen jälkeen oli aika tyytyväinen.
Brooke, joka matkasi puoleksi vuodeksi Ranskaan, on yksi afs:n returneista. Vaihtarivuosi oli aika mullistava kokemus ihmiselle, joka on asunut koko elämänsä samassa talossa, niissä samoissa piireissä. Uusi-Seelanti on niin kaukana kaikesta - jopa paikallinen lehti sisältää vain yhden ainoan sivun maailman uutisille. Overseas-reissu Australiaa pidemmälle on jokaisen kiwin unelma koulun jälkeen. Toisilla on siihen varaa, toisilla ei. Brooke kertoi, että tänne on pelottavan helppo jämähtää; kaikki puhuu toisaalle muuttamisesta, mutta aika harva toteuttaa sen.
Täällä on kuitenkin hyvä elää. Uskon, että niin kauan kun maan kulttuuria maustetaan sopivasti toisilla, ihmiset pysyvät avoimina ja suvaitsevaisina. Liian eristäytynyt yhteiskunta ei ole palvelus kenellekään. Joskus paikalliset ovat todella huolissaan siitä, että kiinalaiset valloittavat Uuden-Seelannin. Saa nähdä, 4,2 miljoonan kiwiväestö on kuitenkin vielä aika hyvin.