Etelän ihmeitä

Pikakuulumisia

Pieni valipostaus ennen kuin jatkan south island reissun tapahtumien tarinointia. Maanantaina back to school, tosi kummallista kahden viikon lomailun jalkeen. Etela saarelta tulin takaisin viime perjantaina, viikonloppuna hengasin ruotsalaisen Jacobin kanssa, koitettiin paasta surffaamaan pariin otteeseen. New Plymouth tarjoaa Uuden Seelannin parhaimmat surffaus beachit, mut tahan saakka ollaan oltu vahan huono-onnisia saan kanssa. Ennen lomaa buukkasin itselleni surffaustunnin paikallisen taiturin opissa, kaksi tuntia kamppailin aallokossa mini-melin kanssa. Innostuin toden teolla - lupasin itselleni et taa ei jaa tahan. Mutta kun seuraavan kerran menin lauta kainalossa myrsyavaan mereen, tulin vahan toisiin aatoksiin. Ekan kerran olin pariin otteeseen onnistunut jopa seisomaan laudan paalla, mut talla kertaa iski pieni aaltokauhu. Sita tunsi itsensa niin pieneksi ja voimattomaksi suurten tyrskypaiden edessa. Koin melkoisen flashbackin - pienempana tyttona saatoin joutua uppeluksiin tosi pahasti ja niella merivetta roppakaupalla. Ja sitten kun paasi takaisin pintaan, tuli toinen aalto ja ei kun takas pinnan alle. Oon muuten tosi comfortable vedessa, mut meri on vahan toista maata kuin meidan pool takapihalla! Jep, mun perheella on uima-allas. Hassua miten siihenkin ajatukseen on tottunut. Paivat juoksee maratonia.

Tanaan on ollut vahan hassu paiva. Koska tiistaina on myohainen aamu, ja sattumoisin ensimmainen tunti oli study, hypari, taivalsin kouluun kymmeneksi. Mun hostaiti, isa ja veli lahti viikonloppuna Tahitille, joten kotona lippua pitaa korkeella Teresa, Simon ja ma. Aika rentoa olla kolmisin, mun aiti on maailman ihanin mutta lievasti kontrollifriikki - ei siis haittaa, vaikka kahvikuppi jaakin poydalle! Koulussa sain jarkattya uusiksi aineitani. Oon jo vahan aikaa funtsinut matikan palauttamista timetableeni, silla kun tuun takas Suomeen, oon todella pulassa matikan kurssieni kanssa jos mun aivot on ollu tauolla vuoden verran! Photography on ollut ihan jees, mut paatin vaihtaa sen mantsaan - level 2 ei oo ihan mun juttu. Kiwi-koulussa on siis samat viisi ainetta koko vuodelle, sen takia tein vahan liian vauhdilla paatokset aineistani ja valitsin joidenkin kohdalla vaarin. Ja kylla, vaikka taa vuosi onkin gap year, en halua olla ihan lumiukkona kun lennahdan takaisin Suomen kylmaan. Kummallista ajatella tulevaisuutta niin pitkalle, ensi tammikuu on ikuisuuden paassa. Ja jaiks, oon kohta hengannu jo kolme kuukautta taalla!

Anyway, huomenna on vapaa paiva koulusta. Jonkinmoinen kansallispaiva kiweille. Aamulla 6.30 on muistotilaisuus sotilaille jos hotsittaa herata. Epailen, mut saapa nahda. Nyt lahden viettamaan iltaa kaverin kaverin laksareihin, tyyppi muuttaa Dubaihin wow! Aikamoista.

South Island trip - kolme ensimmäistä päivää

Terveisiä etelä saarelta!

Reilu viikko takaperin lähdettiin ajelemaan Christchurchista etelään bussikyydillä, jopa 45 vaihtarin voimalla! Silloin jo tajusin et tää reissu tulee vaatimaan aikamoisia peppulihaksia, sillä käytännössä katsoen istutaan suurin osa ajasta coachin penkillä. Eka ilta vietettiin Christchurchin pienessä hostellissa, kaikki tuntui olevan aika pökerryksissä pitkien lentojen jälkeen - jotkut oli jopa viettäneet kaheksan tuntia bussissa. Suurin osa vaihtareista oli afs:n porukoita, joten tunnistin joitain tuttuja naamoja aikaisemmalta orientaatio leiriltä. Paikalla oli tyyppejä maapallon joka kolkasta, vaikka ylivoimaisen voiton vei saksalaiset ja argentiinalaiset! Onneksi kaikki oli ollut jo jonkun aikaa Uudessa Seelannissa, toiset kolme kk ja toiset yhdeksän; englanti oli täten yhteinen, ainoa sallittu kieli(SPEAK ENGLISH!!)

Aamulla hypättiin coachin kyytiin - kuskimme Bert piti meille pienen tourin Christchurchin nähtävyyksistä. Tosiaan vuosi sitten maanjäristys koetteli kaupunkia, yli 100 henkeä koki karun kuoleman rakennusten romahtaessa. Koska Uudessa Seelannissa ei usein tapahdu mitään merkittävää(seriously) niin maanjäristys on ollut ykkösuutinen jo melkein vuoden ajan! Kun käveltiin keskustaan, tietyt rajatut alueet oli merkitty red zoneiksi - myös kauppojen katoille oli nostettu ylimääräisiä parakkeja korvaamaan tuhoutuneet katot. Yks söpö kauppatäti innostui kovin meidän ryhmän kansainvälisyydestä ja tarjosi kaikille suklaata, kuulemma meidän aksentti kuulosti niin ihanalta! Kuunneltiin myös sokeaa, tanssivaa tarinankertojaa, joka taas luuli meidän kaikkien olevan paikallisia sujuvan aksentin takia? Oon muutenkin saanut hieman ristiriitaisia kommentteja mun aksentista - toivottavasti vuoden lopussa sellainen suomalainen tönkkö kieli ois väistynyt soljuvalta kiwi-aksentilta!

Ensimmäinen bussi-istuskelu ei tuntunut vielä missään. Matkattiin Twizeliin, High Country Lodgeen yhdeksi yöksi. Kaikille pienryhmille jaettiin tehtävät, meidän poppoo sai kunnian valmistaa ekan päivällisen. Illan liikuttavin näky oli argentiinalaispoju(komeassa keittiöessussa tottakai) pilkkomassa sipulia kyynelten kera! Kuulemma ensimmäisiä kertoja keittiön sillä puolen... Meidän leader Annelies kertoi tulevasta Haka-taistosta toista South Island touria vastaan. Haka - perinteinen maori-sotatanssi, jonka esim. All Blacks esittää joka rugby-matsin yhteydessä. Mutta koska naisen rooli on näyttää hyvältä seinäruusuna, me saatiin opeteltavaksi Eraha-laulu, joka lauletaan tulisen Hakan jälkeen. "The main thing in haka is to look as scary as you can, so poke your tongue out and grin!" Moreover no one wasn't allowed to laugh, it was dead serious stuff! Sotarutiinien jälkeen kaikkien piti tuijottaa ankarasti toisiaan ja ravistaa vimmatusti käsiään - ei siinä pirkkokaan voinut olla nauramatta. Tosiaan accommodation sisälsi neljän hengen huoneet sekä vain yhden kylppärin! Melkein viidellekymmenelle puberteetti-ikäiselle. Aamulla kaikki suihkua kaipaavat heräsi puoli tuntia aikaisemmin, jotta jono kulkisi sutjakammin. Yö oli aika chilly, joten kylmän suihkun jälkeen oma ruumiinlämpö oli pienellä koetuksella. Onneksi supercool, kilometrien päähän loistava sähkönsininen fleece ratkaisi senkin pulman! Joskus on ihan hyvä kuunnella vanhaa viisasta.

Day 3 ja määränpäänä Te Anau, Great Lakes Holiday Park. Pysähdyttiin tauolle pikkuruiselle hedelmätilalle, jossa syötiin kotitekoista marja-hedelmä-jogurttijätskiä. Koko marketplace oli täynnä mitä ihmeellisempiä puunantimia, ja sokerina pohjalla kuuluisat kiwi-hedelmä tuotteet - keksejä, karkkeja, suklaata, hilloja, mehuja, kaikki väännetty kiwistä! Ainakin jotain, mitä tuoda tuliaisiksi. Jatkettiin köröttelyä iltamyöhään, otettiin söpöjä kuolaus-kuvia nukkuvista ja opetin pari suomalaista matkapeliä. Yksi argentiinalainen innostui kovin suomenkielestä ja vietti pari tuntia sanakirja kädessä omassa yksityisyydessään. Koska mun yksi suomalaistuttu on samassa koulussa Taurangassa, suomen sanasto on ollut kuulemma ainoa asia mitä tää argentiinalaisjäbä on oppinut! Kiinnostus ei lopahtanut, even when i told that Finnish is a dying language. Matka ei tuntunut niin pitkältä, kun pysähdyttiin jokaiselle kyläpahaselle. Lounas ostettiin pieneltä länkkärimäiseltä mainstreetiltä, fish and ships of course! Pienestä karkkikaupasta löysin salmiakkia ja lakua, mut vaikka kaikkien purnukkojen viereen oli liimattu tuottaja-maan lippu niin eipä löytynyt pohjoismaalaisia ristejä sitten mistään. Mut mitäpä tuosta, tietää ne varmaan siellä Ameerikoissakin salmiakin salat. Ensimmäinen optional activity, eli mitä reissu ei sisältänyt hintaan, oli Uuden Seelannin ensimmäinen benji-hyppy mesta. Mahdollisuutena oli hypätä sillalta jääkylmän virran yläpuolelta. 43 metriä korkea silta ei näyttänyt kauempaa niin hurjalta, mutta itse sillalta katsottuna etäisyys veteen tuntui huimalta. Erikoisuutena sai valita hieman pidemmän köyden ja pään dippauksen veteen! Tosin päivä ei ollut ollut mitenkään järin lämmin joten aika moni hyppääjistä jätti tän väliin. Ehkä se oli ihan viisas valinta, ne pari ainoaa sai komean violetin sävyn huulille ja kurkun kipiäks. Vaihtoehtona benjille oli benji trampoliini, johon me aikuisikää lähentelevät taidettiin olla jo liian kookkaita. Mut kaikki hyppääjät oli tyytyväisiä omasta yleisöstään, täytyihän sitä olla henkisenä tukena moiselle koitokselle!

Illalla saavuttiin majatalolle, tyttöjen huone kahdelletoista hengelle hallelujaa. Kaikkien masut kiljui nälästä joten suunnattiin ruokakauppaan. Uuden Seelannin marketit on tylsän samanlaisia kuin kotosuomessa, paitsi erikoisuutena halvat pähkinävalikoimat - vaikka kaikki täällä on lievästi halvempaa - sekä itsepalvelutiskit! Eli ei enää pitkiä kauppajonoja tai äkäisiä kassaneitejä, kaikki hoituu kätevästi omalla tiskillä. Tosin ihmiset on aina hyvällä tuulella kaupoissa, yleensä jonoissa käy kova jubaus kuulumisista, säästä tai hinnoista. Harvoin näkee äkäistä kiwiä julkisilla paikoilla, käytöstavat on kaiken ää ja öö! Ostettiin seuraavan päivän lounas, vaikka yleensä tour tarjoaakin lämpimän ruuan joka päivälle. Illalla istuskeltiin takkatulen lämmössä, harjoiteltiin hieman lisää hakaa ja otettiin matsi kädenväännössä! Kova taisto kävi brassien ja argentiinalaisten välillä, siinä oli kuin kahden tulen välissä. Mailla vähän samanlainen sisarussuhde kuin Suomella ja Ruotsilla, aina otetaan mittaa kaikesta mahdollisesta mut ei sitten tultaiskaan toimeen ilman toista. Herkkä viha-rakkaus-suhde, salaa kuitenkin tykätään toisistaan! Ryhmän ainoa ruotsalainen pojke oli aika yllättynyt kuinka hyvin suomalaiset osaa ruotsia. Kuulemma joka suomivisiitillä on puhuttu englantia, vaikka suomalainen olisikin tarjonnut palvelua ruotsiksi. Mut mitäpä tuosta -  mehän tässä kasvatetaan kieliaivojamme.