maanantai 19. maaliskuuta 2012
The track
Hola!
Vihdoin aikaa kirjoittaa. Viime viikko vierähti kaikenlaisen tekemisen parissa, vieläkin vähän pökerryksissä. Oon jakanut huoneeni perheen entisen vaihtarin, Maudin, kanssa, ja päätettiin tuossa viime tiistaina lähteä kahen päivän vaellukselle mount taranakin läheisyyteen. Oli aivan mieletön reissu! Eka päivä vei melkein kahdeksan tuntia, tosin painavien rinkkojen ja Maudin kipeen jalan kanssa. Kaiken lisäksi vesi meinasi loppua kesken jatkuvan ylämäen, eikä armoton paahde tehnyt tilannetta yhtään helpommaksi. Mutta kun hyväksyi olosuhteet, osasi siitä nauttiakkin. Kuunneltiin lord of the rings sound trackeja ja samoiltiin metsässä, ja tosiaan se kaheksan tuntia meni melko nopeasti useimpien taukojen tuloksena. Päädyttiin hutille, eli pienelle mökille, jossa oltiin yötä. Saman hutin jakoi kanadalainen pari, lämmitettiin takka ja keitettiin teetä. Ei tietenkään tajuttu ottaa mukaan mitään tekemistä, joten raahattiin makuupussit aika varhaisillasta takan eteen ja kuunneltiin sveitsiläistä kansanmusiikkia. Uni tuli aika nopeasti.
Aamulla herättiin kylmään. Ulkona tuuli ja satoi vettä. Päätettiin odottaa pari tuntia ja meinattiin jo lähteä lyhyempää reittiä alas vuorenrinnettä, kunnes sää vaihtui totaalisesti. Pakattiin kampsut ja lähdettiin matkaan, tosin hieman kankein jaloin. Onneksi paluumatka oli enimmäkseen alamäkeä ja tasankoa, ylitettiin pieni suo ja törmättiin useampaan samoojaan. Loppupätkä kapusi vuorta ylöspäin, kumpaakin väsytti sietämättömästi ja grumpy mood meinasi ottaa jo yliotteen, kunnes ihana näky - punainen hökkeli - häämötti rinteen takana. Sama tunne kun myöhästynyt bussi saapuu vihdoin ja viimein, tosin potessiin tuhat. Viimeinen polku juostiin, haluttiin vaan päästä perille! Ja tosiaan, neljässä ja puolessa tunnissa saman pituinen pätkä, oli kyllä ylpeyden aihetta!
Kun hostäiti saapui meitä hakemaan, oltiin nukahdettu nurtsille rinkat selässä. En osannut puhua enää kumpaakaan kieltä. Maudin jalka oli turvonnut. Mutta se tunne, kaks päivää pelkkää kävelyä, oltiin ylitetty itsemme! Ehdottomasti uudestaan joku kerta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



ihana roosa! onneks oot yhä elossa ja teil oli hauskaa :) puspus ikävä sua <3
VastaaPoista