Niitä näitä

Hei rakkaat!

Syvin anteeksipyyntöni etten ole kirjoittanut pitkiin aikoihin, jotenkin tää postaaminen on jäänyt kaiken muun alle ja en kerta kaikkiaan oo ajatellut koko blogin ylläpitoa.
Voin hyvin, en ole raskaana enkä ole suunnitellut karkaavani maorin kanssa Fijille. Elämäni on täyttynyt paljolti koululla, harrastuksilla ja kavereilla, mikä on kaikin puolin mukavaa ja sopivan kiireellistä. Päätin tuossa kk takaperin että teen Girls' Highn NCEA loppukokeet, mikä tarkoittaa sitä, et mun pitäisi kai aloittaa todellinen opiskelu jossain vaiheessa..tähän asti oon ollut aika löysin rantein, vaikka oonkin joka viikonpäivä koulussa. Mutta vaihtovuoden tarkoitus ei oo vetää itseään piippuun stressin takia, vaan ottaa vähän rennommin ja lataa pattereita tulevia Suomen kirjoituksia varten. Eli, en aio hätääntyä assessmenttien ja sanakirjojen parissa.
En voi olla päivittelemättä, kuinka nopeesti aika on mennyt. 7 kk takana päin, neljä vielä edessä. Afs lähetti jo mun lähtöpäivän tiedot ja mitä todennäköisemmin palaan 5pv tammikuuta Suomen kamaralle, ellen eksy Bangkokin lentokentällä tai missaa Sydneyn lentoa.
Olin tosi kipeä pari viikkoa sitten, en koko viikon aikana liikauttanut raajaakaan, makasin sängyssä ja siemailin inkivääri-sitruuna-teetä. Pahan flunssan, kuumeen(yhtenä iltana hyppäsi 39,7 asteeseen) ja korvatulehduksen jäljiltä olin aika heikkona, enkä muista koko ajasta oikein mitään. Korvatulehduksen voi tuntea vieläkin, ja juuri lopettelin antibioottikuuria, mutta itse tulehdus ja tukkeutuminen saattaa jatkua vielä viikon verran.
Huh, kaikkea on ehtinyt tapahtua heinäkuun, elokuun ja syyskuun aikana. Heinäkuun kahen viikon lomalla, molempien ball:ien jälkeen, New Plymouthiin matkasi kolme afs-kamua mun ja islantilaisen ystäväni luokse asustamaan vähäksi aikaa. Koluttiin koko pikkukaupunki läpi, kierreltiin museossa ja kirpparilla, tehtiin autoreissu hostäidin kanssa rannalle katsastamaan Three Sisters ja leivottiin suomalaisia korvapuusteja! Napattiin bussi Wellingtoniin; hengattiin päivät keskustassa, pidettiin taukoja mitä suloisimmissa pikkukahviloissa, kierreltiin vintageputiikeissa(etenkin Cuba St, jälleen kerran, piti meidät tyytyväisinä antimillaan). Palasin bussilla islantilaisen kamuni kanssa, ja jopa seitsemän tunnin ajomatka ei ihme kyllä tuntunut miltään etelä-saaren reissuun verrattuna. Jos ajaa itse kyseisen matkan, ajasta putoaa puolet pois koska bussi pysähtyy jokaisella kyläpahasella. Onneksi Black forest-suklaa ja pestoleivät pitivät meidät järjissä.
Viimeiset pari vikaa lomapäivää pysyttelin enimmäkseen kotikaupungissa, lukuun ottamatta reissua Marokopaan parin kaverin kanssa. Kylässä asui varmaan seitsemän henkilöä meidän lisäksi. Käveltiin rannalla, kokkailtiin ja tuijoteltiin Greyta, kävin jopa pulahtamassa jääkylmässä meressä!
Ennen koulun alkua tapasin Caitlinin, joka lähti pari viikkoa sitten Kanadaan vaihtoon. Käytiin Chaos-nimisessä kahvilassa, joka tarjoaa kaupungin parhaimmat kahvit. Jordaynan kanssa hulluudenpuuskissa juostiin uimaan mereen, joka tosissaan on jääkylmää!!!!, ja päädyttiin läheiseen uimahalliin lämmittelemään pieneen saunaan. Meidän oli pakko ostaa ranneke vesiliukumäkiin, jotka paikallisten mukaan on Uuden-Seelannin hurjimmat. Tapasin jonossa naisen, joka kävi vähän aikaa sitten Helsingissä, ja kuulemma rakasti kesäistä kaupunkiamme.
Koulu alkoi ihan tavallisesti. Ekoista viikoista muistan villit viikonloput jossain päin Spotswoodia, ja tottakai synttäripäivän ja synttäri potluckin läheisimpien ihmisten kanssa. Ihanaa oli saada puhelu perheeltä synttäriaamuna ja ihan siinä herkistyi kun ei tällä kertaa saanut aamiaista sänkyyn. Mutta koulussa sain tyttöporukaltani kuvakollaasin ja oreopalloja(voi kyllä, oreoista tehtyjä suklaapalloja, mm mm) ja illalla perhe järjesti synttäri-illallisen. Hassua oli kuitenkin juhlia 18vee synttäriä keskellä arkea, kun Suomessa siihen aikaan kaikki oli vielä lomilla. 18, huhhuh. Tottakai sitten seuraavana viikonloppuna sain kokea New Plymouthin villin yöelämän(jopa yhteensä neljän viiden baarin voimalla, hooray!). Mutta aika rakastunut mä oon tähän pikkukaupunkiin, ei tätä voi kukaan inhota.
Siitä seuraavat viikot kuluivat koulun parissa, jalkapallon, paikallisen kuoron, netballin ja joogan parissa. Aloitin neljän viikon kurssin kamuni kanssa, ja nyt tuntuu et olisi voinut jatkaa pidempääkin. Opin pääseisonnankin!!!
Tänään vika tunti oli hypäri, joten ajettiin paikalliseen taidegalleriaan tsekkaamaan uusin näyttely, ja pysähdyttiin pikkukahvilassa kahville. New Plymouth alkaa siirtyä kevään puolelle, ja talven sadekuurot ovat vähentyneet huomattavasti. Aurinko lämmitti selkää, kun Bronte ja mä höpistiin niitä näitä ja tajusin kuinka helppoo voikaan välillä olla. Oon aika onnellinen täällä.