Uudessa Seelannissa eletään vilpoisia, kaulaliinantäyteisiä mutta riittävän aurinkoisia päiviä. Ensimmäisenä kesäkuun viikonloppuna sain vieraakseni aucklandilaisen, alunperin saksalaisen vaihtarikamun, joka muutti meille kolmeksi päiväksi. South Island tripin jälkeen mulla on mukavasti siroteltuja kontakteja ympäri maata, ja tämäkin tytsy tuli tosi läheiseksi niiden kymmenen päivän aikana.
Ja mikä parasta, Josie ei ollut ainoa vaihtari, joka päätti suunnistaa New Plymouthiin kyseisenä viikonloppuna. Ranskalaisen Marien luokse saapui kaksi muuta ranskalaisneitoa, ja hostveljet Argentiinasta ja Brasseista punkkasi ruotsalaisen Jacobin luona. Lisäksi Maria Clara Wellingtonista ja paikallinen islantilainen Ragnheidur, eli yhteenlaskettuna kymmenen vaihtaria sieltä täältä pohjois-saarta kohtasivat meidän pikkukaupungissamme. Vietettiin lauantai-aamupäivä rannalla uiden ja pelaten rugbya - toisin sanoen heitellen palloa, mut rugby kuulostaa paremmalta - ja opin jopa oikean heittotekniikan, jahuu! Ehkä vielä joku päivä löydän itseni amatsoninaisten kaltaisena lihaskimppuna temmeltämässä pelikentällä, kuka tietää. Vesi oli, hmmm, jäätävää, tai ainakin aluksi. Mutta kyllä sellainen suomalainen sietokyky virtaa vielä suonissani, kiwit on niin hienohelmoja et pakko tää perikuvottavan stereotypinen suomalainen sisu on todistaa. Tosin me vaihtarit ollaan kaikki semi pohjoisesta, lukuun ottamatta etelä-amerikkalaisia, mutta sattumalta kaikki New Plymouthin vaihtarit on pohjolan poppoota. Saksalainen Rosa ei tällä kertaa voinut liittyä seuraamme, kuulemma host-tyttären velvollisuudet tuli esteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti